Onnellisin olet juuri silloin, kun et laikaan kysy itseltäsi, oletko onnellinen vai onneton,
kun unohdat itsesi ja täytyt siitä tehtävästä ja tekemisen ilosta jossa tunnet tekeväsi
jotain omaa hauskaa ja jopa hyödyllistäkin.
Se voi olla myös jotain toisen henkilön auttamista, ystävällisyyttä häntä kohtaan, välittämistä, tietenkin myös kiintymystä ja rakkautta.
Talvinen harmaa päivä on vaihtunut illan pimeydeksi. Kuluvan vuoden ensimmäinen
on kohta kulunut loppuun, menneisyyteen iäksi häipyen. Kohta alkaa taas uusi päivä.
Sitä ennen kuitenkin vielä aamuyö, kuten Lähteenkylän tyttö ohessa laulullaan kertoo.
Pöydälläni liekki lepattaen palavat punaisten kynttilän liekit antavat lämmintä pehmyttä
valoaan huoneen pimeyteen, hieman kuin itsekseenkin keskenään tunnelmoiden.
Hämäryys verhosi koko päivänvalon ajan, muutaman lumihiutaleen saattelemana.
Tunnelma on hiljainen, rauhaisa, rauhoittava. Suorastaan nautiskelevan romanttinen.
Lähtö laulamaan on edessä. Malttaisiko. Muutama tunti, tuttujen tapaamisia, puhetta.
Olisi mukava istua kotona, nauttia lasillinen punaviiniä, nukahtaa, herätä aamusella
keittelemään aamukahvit. Aloittaa vuoden toinen, uusi päivä. Mutta ei kun menoksi.
